Viikonloppu otettiin rennosti vanhempieni luona. Muutama peltojäljen esineilmaisutreeni otettiin, ei muuta. Pitäisi vähitellen saada esineet vietyä jäljelle.

Jarre on oppinut uimaan:

Metsälenkillä kera koirakavereiden. Tämä video on aika täydellinen kuvaus Jarresta.

Yllätipä Jarren mörkökin!

Muutama kuva:

Haju

Lumia 800 ihmeteko - melko tarkka spurttaileva Jarre

Nyt meni jo vähän hermot

Harmittaa, että pallotottiksen alkukoulutuksen epäonnistumisella en todennäköisesti saa tuolle aivan sellaista seuruuta kuin haluaisin. Ja se epäonnistuminen on ollut melko pienestä kiinni. Pallo ei ole koskaan lentänyt eteen, vaan pudonnut suoraan koiran kitaan. Tämän jälkeen koira on kuitenkin saanut ampaista raketin lailla eteenpäin, mikä on Jarren kohdalla ollut erittäin suuri vahviste. Nyt edistämisen pikku pakko johtaa siihen, että askellus ei ole aivan toivottua. Kumpi ja kampi, siinäpä vasta hankala kysymys.

Kuvaa kera sivulletulojen ilmentäen varsin hyvin omaa, nykyistä ideologiaa koiran koulutuksessa:

HAKU:

12.6. Siksak-tallaus. Ekalla kierroksella valmiit ukot. Ekasta ukosta 25 m käytiin ottamassa ensin hajut jonkin matkan päästä. Toinen kääriytyneenä pressuun välimatkassa, vaikka oletin sen menneen takarajalle. Tosi hyvin meni.

Tokalla ukot valmiina, eka 30 m pinnassa pressuituneena ja toka takarajalla. Eka hyvin. Toisella koira säntäsi erittäin määrätietoisesti hieman takaviistoon ja yli hakualueen. Maaston muodoista johtuen ei tietoa, että mitä tapahtui. Olipa siellä tovin ja aloin huutelemaan koiraa, paluumatkalla koira ilmaisi ukon huudoistani huolimatta, joten sinänsä pisto päättyi typerä virne naamallani. Hakualueen sijainnista johtuen on paljon mahdollista, että koira otti hajua lähistöllä liikkuvista ihmisistä. Lopuksi otettiin kävele paikko.

Hakualueelle mentiin taas hallitsemattomassa tilassa eli nelivedossa.

9.6. Pikatreenit tallaamattomalla alueella. Ukko haamuna 20 m, koira selinpäin ukkelin liikkuessa 10 m lisää kiven taakse. Pysähtyi näkökohtaan ja nuuskutteli tarkkaankin, että wtf. Sitten otti ukkelin. Tosi hienoa, sillä pelkäsin valeilmaisua -> eilen otti haamun kiven takaa juoksusta eli kiersi kiven pysähtymättä ja rulla oli suussa kiven takaa tultaessa, vähän turhan innokkaasti siis. Seuraavaksi sama ukko valmiina syvyyssuunnassa 25 m eteenpäin. Ensin koira kaarsi pari metriä taakse edelliseen löytöpaikkaan. Käskytin takaisin, ja sitten otti hajun ja ukon.

8.7. Hyvin tallattu alue. Ensimmäinen ukko haamuna yli puolen välin, toinen ukko valmiina alle puolen välin, kolmas ukko haamuna lähellä takarajaa. Hyvin meni, eiköhän se nyt olisi jo taas linjoilla.

7.6. 10x40 m tallattu alue. Mäennyppylän takana valmis ukko. Ilmaisun jälkeen ukko jäi sinne ja raahasin Jartsan lähetyspisteeseen, ukko vaihtoi vähän paikkaa. Kolmas valmiina tallaamattomalla alueella kaartaen kaukaa paikalleen, lähetys 30 m. Ok, viimeinen ukko meni oikeinkin hyvin.

6.6. Neljä ukkoa valmiina, 10-40 metrissä. Ei juuri tuullut. Alue tallatu kokeenomaisesti. Ilmaisu ja näyttö ok, kaksi ukkoa ok, mutta kahdella muulla otti turhan paljon häiriötä tallausjäljistä ennen ukolle menoa.  Ei tuolle vieläkään oikein mieleen muistunut, että niin tämä oli sitä haku-juttua. Jossain vaiheessahan tuo oli selkeästi taajuudella jo siinä vaiheessa, kun autolla sanoi vihjesanan. Treeniä, treeniä lisää, niin eiköhän se sieltä muistu mieleen! Tekipä muuten tempauksen ja otti ykskaks rullan suuhun  keskilinjalla, pääsinpähän huomauttamaan.

Melkein unohdin. Tosi hyvä juttu oli se, kun käskytin Jarrea tulemaan luokseni, niin se ei totellut saatuaan maalimiehestä hajun, vaan poimi ukkelin.

Eilen ja tänään varovainen aloitus kuukauden tauon jälkeen. Mukavalta vaikutti. Tauko ei ollut tarkoituksellinen (johtui minun hetkellisestä kyllästymisestä tottiksen vääntämiseen lumien sulattua), mutta sillä näyttäisi olleen positiivisia vaikutuksia. Nyt vain pitäisi muistaa tehdä niitä käännöksiä ja sivulletuloja jossain ihan muualla kuin seuraamisen yhteydessä. Kuukauden aikana olen unohtanut jäävien ennakoivat käskyt, ei sitten voinut kirjata niitä ylös vaikkapa tänne blogiin...onneksi niitä ei ole vielä juuri käytetty, niin voin keksiä ne uudelleen.

Melkein pitäisi tehdä lukujärjestys treeneille, jos tässä tehokkaasti ja järkevästi meinaa treenata kolmea eri lajia.

Jarren aika kokovartalokuvaukseen varattu Ulla Eskeliselle 2.7. (lonkat, kyynärät, olat, polvet ja koko selkä).

Tällä kertaa viikonloppu vietettiin oman kerhon pk-haku ja -jälkileirillä. Kouluttajina toimivat Kimmo Sairanen jäljellä ja haussa Markku Haliseva. Kiitokset kouluttajille, sai taas ajateltavaa! Olin tosin kuunteluoppilaana, koska olin ruokavastaavana. Ei sitten tullut otettua sitä tottista...kuukausi takana tottistelemattomuutta, huh-huh!

Käväistiin me kuitekin sunnuntaina testaamassa missä mennään haun osalta. Ukot valmiina piilossa takarajalla, ilma seisoi. Koiralle aivan liian vaikea treeni sen koulutustasoon ja viimeaikaiseen treeniin nähden, mutta itsepä toimin kapellimestarina. Tallausjäljet veivät tehokkaasti mukanaan. Kyllähän se varmasti omasta mielestään teki töitä eli oli aktiivinen, mutta valitettavasti nokka kiinni.Ykkönen nousi muutamien lähetysten jälkeen, kakkonen ensimmäisellä, mutta kolmannella takkusi kunnolla. Kyllä se kolmaskin sitten viimein nousi. Myöhemmin otettin paikko: yksi ukko valmiina 20 m, ok.

Tuo on kyllä niin mutkaton leiri-malinois. Esim. laittelin ruokia valmiiksi ja Jarre oli irti. Jossain vaiheessa menin katsomaan, että missähän se mahtaa olla. Siellä se rannalla irrotteli maastosta tulleiden koirakoiden seassa varsin tyytyväisenä, oikea koirapuisto konsanaan oli se ranta. Saa nähdä säilyttääkö tuo sosiaalisuutensa. Ihmisiin varmasti kyllä, mutta entäpä koiriin. Pimukin oli vielä 11 kk iässä varsin sosiaalinen, mutta  melkoinen hirviö siitä sitten tuli toisia koiria kohtaan. Paten osalta ei tietystikään ikikuuna päivänä olisi tullut mieleenkään antaa sen olla irti tuommoisessa tilanteessa, ensisijaisesti ihmisten vuoksi.